Krazy Kat 1916-1918

George Herrimanin Krazy Kat on yksi sarjakuvan peruskiviä, jonka omalaatuinen kerronta, persoonallinen teksti ja hienostunut kuvallinen ilmaisu kiehtovat edelleen, yli 100 vuotta sarjan syntymän jälkeen.

Sarja ilmestyi sanomalehdissä alun perin vuosina 1913-1944, ja varsinkin sen sunnuntaisivuja pidetään poikkeuksellisen loistokkaina. Suomeksi sarjaa on aiemmin julkaissut Jalava, ja nyt Otava kokoaa vuosien 1916-1918 sunnuntaisivut hienoksi, suurikokoiseksi kirjaksi. Osa sarjoista on julkaistu aiemmin Jalavan albumeissa, mutta tätä kokoelmaa varten ne on uudelleen suomennettu ja tekstattu.

Krazy Kat kertoo rakastuneesta kissasta, äkäisestä hiirestä ja hyveellisestä konstaapelista, joiden omalaatuinen kolmiodraama pyörii ja kieppuu sarjan keskiössä. Mutta sarjan olemusta ei toki voi tiivistää yhteen lauseen, ei kahteen eikä kolmeen – unenomainen sarjakuva pitää kokea itse, ja epäilemättä se tarjoaa kaikille lukijoille hieman erilaisen elämyksen. Surrealistinen, muuntuva maisema ja omaperäistä kieltään pulputtavat hahmot muodostavat ainutlaatuisen lukukokemuksen, matkan ajan ja paikan tuolle puolen. Sanaa ”runollinen” käytetään välillä hieman turhaankin, mutta George Herrimanin Krazy Katia kyseinen termi kuvaa sangen osuvasti!

Jos olet muuten menossa Espanjaan, Madridissa on parhaillaan tarjolla massiivinen Krazy-näyttely: http://www.museoreinasofia.es/en/exhibitions/george-herriman

Kirjan on suomentanut Heikki Kaukoranta, joka on suurelta osin toiminut myös tämän uuden kokoelman primus motorina. Annetaanpa Heikin kertoa Krazy Katista:

  1. Kerro millainen oma menneisyytesi Krazy Katin kanssa on?

Monena mies eläessään. Alku tieteskin siellä kun rupes tutustumaan sarjakuvien menneisyyteen. Sitä lukee jokusen perusteoksen, mitä niitä nyt oli lopulla 1960-lukua, ei kovinkaan monia.

    Yksi oli ranskalaisten kokoomateos, joka ilmestyi englanniksikin, nimellä A History of the Comic Strip, toimittajina mm. Pierre Couperie, Maurice C. Horn, Claude Moliterni ym. Oli ilmestynyt alun perin 1967 Pariisin Musée des arts décorafitsin suuren sarjakuvanäyttelyn luettelona. (Näyttelyn yksi versio muuten tuli Amos Adersonin taidemuseoon 1970.)

    Toinen oli Stephen Beckerin Comic art in America (1959). Siinä oli erityisen kiintoisa luku: The Highest Price. Becker oli poiminut yhdysvaltalaisista sarjakuvista huippuina pitämiään tekijöitä. Oli Milt Gross, oli George Herriman, oli Bill Holman, oli Crockett Johnson. – Niitä sitten syynäämään. Oli pakkokin, kun oli meneillään Kemppisen Jukan kanssa se Sarjakuvat-kirjaprojekti (ilm. 1972). 

    Seuraava askel: Sarjakuvat-kirjan toinen painos (ilm. 1982)*, ja sen sisarteos, antologia Sarjakuvan maailmat. En ollut systemaattisesti lukenut Krazyjä, mutta nyt piti vähän kattella, ja sillon aukes.

Antologiaan tuli vajaat 10 sivua Krazyä. – Ja samaan aikaan, toisaalla:

Bullsin täkäläiseen toimitukseen tuli uusi, nuori pomo, joka keksi trokata Krazyjä Ylioppilaslehteen. Niitä ilmestyi siinä vuoden verran kääntämättöminä, kunnes Tolvasen Juhani vihjas toimitukselle että tietää joitakuita, jotka vois suomentaa Krazyjä. Niinpä toimittaja Timo Harakalta tuli yhteydenotto, joka johti siihen että Soile ja minä käännettiin niitä Ylkkäriin. – Ja 1983 havahduin huomaamaan, että jokin Jalava-niminen kustantamo julkaisi vanhoja yhdysvaltalaisia sanomalehtisarjakuvia kirjoina. Otin yhteyttä, kysyin kiinnostaisko Jalavaa Krazy Kat -kokoelman julkaseminen. Markku Jalavaa kiinnosti.

    Siitä sitten hamaan tähän päivään asti. Ja tästä eteenpäin.

    Ja kun on ollut erilaisia vaiheita, välillä Krazyjä ilmestyi yllätyssarjoina Ilta-Sanomissakin.

  1. Mikä sarjassa sinua eniten viehättää?

Kuvallisen puolen surrealismi. Keskeisen hahmon tuonpuoleisuus. Ja tän tuonpuoleisuuden ja muiden hahmojen maanläheisen tämänpuoleisuuden välinen kontrasti, ristiriitakin. – Ja sarjan hurmaava kieli.

…Hurmaavat kielet. – – – Itse asiassa koko juttu on hurmaava, kauttaaltaan.

    Sitten yksi tavallaan teoksen ulkopuolinen juttu: Krazyä on jouduttu keräämään ja pelastamaan unohdukselta ja suoranaiselta hävitykseltä.

Vähän niin kuin meillä Lönnrot kumppaneineen havahtui keräämään vanhaa

kansanrunoutta: ”ennen kuin on liian myöhäistä”. Bill Blackbeard -vainaa porukoineen – ja osaltaan myös Fantagraphics-kustantamo – ansaitsee hatunnoston kumarrusten kera. Samaten kuin ne pari keräilijää, jotka olivat leikanneet aikoinaan Krazyjä talteen lehdistä. – Kannattaa lukea Fantagraphicsin Krazy-kirjojen esi- ja jälkisanoja. – Mikä tässä puolessa siis minua viehättää: että homma on ollut niin veitsen terällä, ja aineiston haalijat ja lehtileikkeiden jälkikäsittelijät ovat tämän kaiken saaneet pelastetuksi meille. Tämänkin kaiken. Edes tämän…

  1. Mikä uudessa albumissa on mielestäsi parasta? 

    Että tässä on tarpeeksi paljon sisältöä: kolme vuotta. On mahdollista saada jo jonkinmoista käsitystä siitä, millainen teos Krazy Kat kaikkineen on.

    Saa kuvaa sen keskeisistä teemoista. Voi poimia viitteitä ajankohdan tapahtumiin. – Esim. 17.11.1918 käsitellään kuninkaiden kaatumisia.

Ensimmäisen maailmansodan aselepo on alkanut muutamaa päivää aikaisemmin, 11.11.1918 – ja kuninkaita ja keisareita on alkanut mennä kumoon kuin keiloja.

    Jyrki Vainion hieno esipuhe.

    Kirjan elegantti ulkoasu. Tommi Musturin kannet. Fyysinen ilmiasu: kovat kannet, hauska matta paperi, isonpuoleinen sivukoko, kaikki semmoinen.

 

Krazy Kat 1916-1918 –kirjaan ovat oman panoksensa antaneet myös tekstaaja Ilkka U. Pesämää, esipuheen laatinut Jyrki Vainio ja kansitaitelija Tommi Musturi,  kaikki kovan luokan sarjakuva-ammattilaisia. Mitä Krazy Kat heille merkitsee?

Tommi Musturi:

Krazy Katin piirrosten avaruus on aina viehättänyt. Se sijoittaa sarjan jollain omituisella tavalla ”keskelle ei mitään”. Taustalla lukijan mielessä jatkuvat kaukaisuudet luovat sarjaan oudon eristetyn tapahtumattomuuden tunnun. Tilankäytön ratkaisut ovat sarjan tunnelman kannalta olennaisia. Tietty sarjassa viehättävät ne perusasetelmat, mitkä varmasti suurta yleisöäkin siinä ovat aina kiehtoneet: nokkela huumori, villit ajatukset, sarjan kieli ja yleinen kekseliäisyys, elämästä ponnistavat aiheet, sarjan oivat hahmot sekä sen yleinen ilmaisullinen vapaus. Myös sarjan anarkia on merkillepantavaa. Noin yleisesti Herriman on ymmärtänyt elämän vääjäämättömyyden ja lähestyy sitä sen kaikessa traagisuudessa ja komiikassa. Tekijän piirros on myös tietty herkullista: tarpeeksi ronskia, mutta kuitenkin tarkkaa.

Ajatonta tavaraa, joka kuuluu jokaisen sivistyneeksi itseään kutsuvan muistikerrostumiin.

Jyrki Vainio:

Minuun vetoaa Krazyssä eniten kuvakerronnan monimuotoisuus, se että sivut ovat keskenään niin erilaisia. Herriman on löytänyt niin monia erilaisia tapoja asetella ruutuja sivulle, hyödyntäen sivun koko tilaa.

Ilkka U. Pesämaa:

Klassikon nimittäminen ajattomaksi on tietysti klisee. Krazy Katin kohdalla luonnehdinta osuu kuitenkin maaliin, sillä ainakaan minun silmissäni sarjakuva ei tunnu vanhentuneen hiukkaakaan. Se päinvastoin tuntuu edelleen raikkaalta. Pidän siitä, kuinka Herriman onnistuu yhdistämään Krazy Katissa runollisuuden ja unenomaisuuden hilpeään kohellukseen. Viimeksimainittu vetoaa huumorintajuuni ja tekstatessani nauroinkin useaan otteeseen ääneen (mistä kiitos kuuluu luonnollisesti myös Heikin käännökselle). Myös sarjan graafinen ilme on kovasti mieluinen: yhtäältä se on kepeä, mutta Herriman ei toisaalta ujostele käyttää mustaa.

Suomalaisen Krazy Kat -kirjan tekijätiimi: Tommi Musturi (kansi), Heikki Kaukoranta (suomennos), Ilkka U. Pesämaa (tekstaus) ja Jyrki Vainio (esipuhe)

KRAZY KAT 1916-1918 on kovakantinen sarjakuvakirja, ja sen voit ostaa kaikista hyvin varustetuista sarjakuva- ja kirjakaupoista!

*) http://kemppinen.blogspot.fi/2011/12/sarjakuvat-verkossa.html

 

 

Kustannusosakeyhtiö Otava OyLike Kustannus Oy