Musta lipas: kotimainen seikkailusarjakuva!

Radiopuhelimet-yhtyeen laulajana tunnettu J. A. Mäki on kunnostautunut myös sarjakuvan parissa. Like on julkaissut Mäeltä jo kaksi albumillista jokamiessankari Valtten seikkailuja, ja nyt on ilmestynyt uusi kertomus, Musta lipas, jonka myötä Valtte siirtyy tyystin toisenlaiseen ympäristöön ja kohtaa aivan uudenlaisia haasteita.

J. A. Mäki signeerasi uutta albumiaan Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla (kuva: Jaana Suorsa)

J. A. Mäki signeerasi uutta albumiaan Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla.(Kuva: Jaana Suorsa)

Siinä missä Mäen edellinen albumi Kiskoja kuljetti päähenkilöä junalla halki Suomen, uudessa albumissa Valtte pyörii kaukana etelässä, jossa hän sotkeutuu tyrannien, kapinallisten ja myös ihan tavallisten kansalaisten taisteluun, joka tiivistyy mystisen mustan lippaan metsästykseen!

Vaikka Mäelle tuttua arkipäivän surrealismia löytyy myös Mustasta lippaasta, on kyseessä monin tavoin ihka-aito seikkailusarjakuva! Annetaanpa tekijän itsensä selvittää albumin taustoja:

musta_lipas_kuva1

Mistä sait ajatuksen kuljettaa Valtten kauas Suomesta, eksoottisiin maisemisiin?

Tarinan käsikirjoitus alkoi syntyä jo 1980-luvun alkupuolella. Oikeastaan siitä oli tarkoitus tulla Valtten ensimmäinen seikkailu, muistaakseni käsiksessä oli pääosassa Valde-niminen hahmo. Piirsin tuolloin luonnoskässäriä muutamia kymmeniä sivuja. Tuohon varhaistarinaan vaikuttivat kaverin kanssa tekemäni liftausreissu Oulusta Roomaan ja sieltä matkan jatkuminen Venetsian ja muutaman mutkan kautta Casablancaan. Casablanca oli jonkinlaisena pakkomielteenä jäänyt nuoren miehen tajuntaan, sinne oli päästävä. Michael Curtizin ohjaamalla Casablanca-elokuvalla oli matkan suunnalle oma vaikutuksensa.

Tuolloin luonnoksin piirretty käsikirjoituksen alku jäi kuitenkin kesken, runko siinä oli, mutta jokin selittämätön, jota en tavoittanut, tarinasta puuttui. Kun ensimmäinen Valtte-teos, Hermolomamatka, valmistui, olin vakaissa aikeissa vihdoin tarttua uudestaan ”Casablanca-käsikseen”. Nyt minulla oli Valtte-hahmo, joka oli saanut luonnetta, ja tunsin että tarina alkaa vihdoin löytää uomansa. Mutta: Itsellekin yllätyksenä Valtten ympärille alkoi erään junamatkani jälkeen pukata ihan uutta tarinaa. Kiskoja-käsikirjoitus alkoi syntyä sen verran paineella, että päätin tehdä sen ensin.

Kiskoja-teoksen julkaisun jälkeen tämä eksoottisempiin maisemiin sijoittuva kertomus alkoi vihdoin juosta paperille. Sen oli  näköjään muhittava muutama kymmenen vuotta.

musta_lipas_kuva3

Musta Lipas tuo mieleen vahvasti Tintin ja monet muut klassiset eurooppalaiset seikkailusarjakuvat, onko tämä tarkoituksellista?

Tuota kertomusta piirtäessäni toteutin lapsuuden aikaista unelmaani: saada joskus painokelpoinen seikkailusarjakuva tehtyä ja julkaistuksi. Toisaalta en halunnut tehdä klassista, kliseistä seikkailutarinaa, jossa kirkasotsainen aina järkevästi toimiva sankari selviää nokkeluudella ja nyrkeillä vaaroista, pidättää konnat ja pelastaa maailman.

Valtte henkilönä oli kahdessa ensimmäisessä kirjassa saanut luonnetta ja hänen epämääräinen toikkarointinsa ja haahuilunsa toi tämän seikkailun käänteisiin uskottavaa arkisuutta. Ainakin toivon niin. Voi sanoa, että tekijänä aloin itsekin tuntea päähenkilöä sen verran, että oli vapauttavaa seurata hänen käytöstään ja piirtää tapahtumat ylös. Se selittämätön, mikä aiemmin pidätteli tarinaa, oli poissa, ja mielikuvitus lähti lentoon kuin BogawAirin kone.

musta_lipas_kuva2

Miten teet töitä?

Käsikirjoitusvaihe on innostavin. Kuljetan mukanani vihkoa tai vähintään irtopapereita, koska tarinan kaaren palasia saattaa ideointivaiheessa putkahtaa mieleen missä vain. Kiskoja-teoksen kohtauksia puski mieleen junamatkan jälkeen Helsingissä, Vanhan Kuppilan kusiputkassa. Piirtelin ne muistiin käsienpesuallas pöytänä.

Myös Musta lipas -käsikirjoitusta luonnostelin muistiin monessa paikassa. Muokkasin sitä 1980-luvun stooria, ja keksin uutta, yhdistelin kohtauksia ja loin henkilöitä milloin missäkin; paitsi kotioloissa myös työhuoneellani sekä puistojen penkeillä tai bussimatkoilla. Tarina pyöri mielessä koko ajan.

Ratkaiseva ja erittäin mieluisa liikku oli lähteä Prahaan piirtämään käsikirjoitusta. Sain puolivuotisen apurahan ja se mahdollisti täyspäiväisen ja -päisen paneutumisen tarinaan. Vuokrasin pariksi viikoksi Prahasta halvan pienen yksiön. Aamuisin yhdeksän maissa otin kassiini lehtiön ja kynät ja tallailin puistoihin piirtämään. Kun alkoi hiukoa, siirryin johonkin kahvilaan ja piirsin siellä. Olin niin innoissani, että kun iltayhdeksältä palailin yksiööni, jatkoin piirtämistä sielläkin. Ja aamulla suuntasin lehtiön kera uusiin puistoihin ja kahviloihin. Praha on tunnettu olutkaupunki, mutta oluen lipitys ei maistunut yhtään. Pitelin mieluummin kynää kuin kolpakkoa. Tuo pariviikkoinen oli jopa yllättävän tärkeä työn etenemiselle, pähkäily ja piirtely keväisessä kaupungissa vei tarinan uomiinsa.

Vaimon kanssa reissatessa kuljetin mieluisaa työmaata repussani myös mm. Roomassa, Barcelonassa, Singaporessa ja Kuala Lumpurissa. Työtahti ja keskittyminen oli aivan ennenkokemattomalla tasolla.

Kun tarina oli luonnossivuin kasassa, siis sivu- ja ruututaitto olivat valmiit, lähetin nipun kustantamoon kansiluonnoksen kera. Kustannnustoimittajan palautteen jälkeen aloitin puhtaaksipiirtämisen. Mustan lippaan kohdalla olin suuren osan sivuista jo luonnostellut sen verran tarkasti, että pystyin luonnoksia käyttämään pohjina puhtaaksipiirtämisessä.

Tuo puhtaaksipiirtämisvaihe kysyy luonnetta. Se vaatii itsekuria. Siksi enimmäkseen teen sen työhuoneellani, jossa ei ole muita virikkeitä.  Matkaan aamulla työhuoneelleni, erääseen kellariin Oulun keskustassa, ja pakerran siellä päivän. Toki iltaisin aika usein kotioloissakin piirtäminen vielä jatkuu.

musta_lipas_kuva4

Jatkuvatko Valtten seikkailut?

Kyllä, uuden tarinan luonnostelu on alkanut. Kertomus on muotoutumassa, nyt on menossa ideoiden kerääminen, oikeastaan kasaaminen ja järjestely. Muutamia ihan selkeitä kohtauksia olen alkupuolelle jo piirtänyt. Tämä on kiintoisa vaihe… tunnen että tarina on olemassa, mutta en vielä tiedä sen kaarta, että miten asiat nivoutuvat keskenään. Luulen, että kertomuksen rytmi tulee olemaan eri kuin aiemmissa opuksissa.

Jättääkö kummitteleva sianpää häntä ikinä rauhaan?

Sekin jääköön nähtäväksi. Luulen, että muutamat asiat linkittävät eri tarinoita yhteen… Jokainen kirja olkoon itsenäinen tarinansa, mutta jännittävää myös on, jos esimerkiksi Valtten persoonan kautta lukija – ja tekijä – voi oivaltaa jonkinlaista jatkumoa.

Musta lipas on 148-sivuinen sarjakuva-albumi, ja se löytyy nyt kaikista hyvin varustetuista kirja- ja sarjakuvakaupoista.

Kustannusosakeyhtiö Otava OyLike Kustannus Oy