Ihmeistä ja miraakkeleista

Ah, kultainen 80-luku, aika ennen internetiä! Silloin saattoi vielä kävellä kirjakauppaan ja aidosti YLLÄTTYÄ. Kuten itselleni kävi vuonna 1982, kun tapani mukaan menin penkomaan tamperelaisen Keskus-Antikvan sarjakuvahyllyjä, siinä toivossa, että joku hupsu olisi tuonut vaihtoon vaikkapa vanhoja Kung Fu -sarjakuvalehtiä. Olin oppinut katsastamaan myös ulkomaalaisia julkaisuja sisältävää pinoa, koska sieltä aika ajoin löytyi myös amerikkalaisia supersankarisarjakuvia, joita siihen aikaan ei juurikaan Suomessa myyty.

Näin värikkäältä näytti aikuisille suunnattu sarjakuva 80-luvun alussa.

Näin värikkäältä näytti aikuisille suunnattu sarjakuva 80-luvun alussa.

Tällä kertaa näppeihini osui kuitenkin suurikokoinen, mustavalkoinen sarjakuvalehti nimeltä Warrior. Pikaisella silmäyksellä lehti paljastui englantilaiseksi, ja kyseisen maan sarjakuvakulttuuri oli minulle tuolloin melko tuntematon, joten ostin lehden (muistaakseni hintaa taisi olla markka tai pari). Kun kotona ryhdyin lehteä lukemaan, sen sivuilta löytyi uskomattoman upeaa taidetta täysin tuntemattomilta piirtäjiltä (joista suurin osa, mm. Brian Bolland, Steve Dillon sekä John Bolton ovat sittemmin kyllä tulleet tutuiksi). Tarinat olivat muutaman sivun mittaisia jatkotarinoita, joten niihin ei vielä yhden lehden perusteella päässyt kauhean hyvin sisälle.

Onneksi ilmeni, että tämä Warrior-lehti painettiin Suomessa, joten lisää numeroita alkoi ilmaantua tamperelaisten divarien hyllyille tasaiseen tahtiin. Joka ikistä numeroa en toki käsiini saanut, mutta sen verran niitä löytyi, että myös kertomukset alkoivat vähitellen aueta. Ja vaikka lehdessä oli mukana todella tasokkaita tarinoita (joista aika monia pidetään tänä päivänä klassikoina), yksi sarja teki muita suuremman vaikutuksen.

Tämä ruutu teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen nuoreen lukijaan,

Tämä ruutu teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen nuoreen lukijaan,

Kyseessä oli supersankarisarja nimeltä Marvelman, ja se oli ihan toista kuin amerikkalaisten Marvelin ja DC:n julkaisemat sarjat. Garry Leachin ja myöhemmin Alan Davisin kuvitus oli realistista ja tarkkaa, ja harmaasävyiset piirrokset henkivät sitä samaa englantilaista arkitunnelmaa, joka oli tullut minulle tutuksi BBC:n sarjoista. Mutta se tarina, se tarina. Jo muutamasta jaksosta kävi ilmi, että näin todenmakuista supersankaria ei ollut ennen nähty. Päähenkilö oli keski-ikäinen, hiukan plösö työtön journalisti, Mike Moran, joka äkkiä muistaa olevansa supersankari. Tässä maailmassa supersankareita ei ole olemassa, joten tietenkään Moranin vaimo ei ensi alkuun usko häntä. Kun puskista ilmaantuukin toinen superolento, taistelu Marvelmanin kanssa saa koko Lontoon sekaisin – taloja hajoaa, ihmisiä loukkaantuu. Vastaavaa ei sen ajan Teräsmiehessä koettu.*)

Ikävä kyllä Warrior-lehti katosi kotoisista divareista, ja kun sitten pari vuotta myöhemmin piipahdin Lontoossa ja tapasin sattumalta kyseisen lehden markkinoijan, sain tietää, ettei lehti enää ilmestynyt. Harmittelin kovasti sitä, että Marvelman (ja moni muukin hyvä sarja) oli loppunut kesken. Toki minua lohdutti jonkun verran tieto siitä, että monet tuon lehden hyvät tekijät olivat laatimassa uusia sarjoja DC Comicsille. Kun näin Davisin nimen Batman and the Outsiders –lehden mainoksissa, tiesin, että luvassa oli ensiluokkaista sarjakuvaa – myös Marvelmanin käsikirjoittaja loi sittemmin monta mullistavaa sarjaa DC:lle.

Aikaa kului, ja vuonna 1985 tapahtui ihme! Amerikkalainen Eclipse-kustantamo ilmoitti, että he ryhtyisivät julkaisemaan Marvelmania (nyt nimellä Miracleman) Yhdysvalloissa, ja että alkuperäinen tiimi tekisi sarjan loppuun! Hurraa! Mutta pah: Eclipsen jakelukoneisto ei ollut ihan tilanteen tasalla, joten Miracleman-lehden ensimmäinen meinasi jäädä allekirjoittaneelta saamatta. Paitsi että tämä kyseinen numero painettiinkin Suomessa, ja ei aikaakaan kun tätäkin herkkua alkoi löytyä myös tamperelaisista divareista.

Tältä näyttivät amerikkalaiset Miracleman-lehdet 80-luvulla...

Tältä näyttivät amerikkalaiset Miracleman-lehdet 1980-luvulla…

Eclipse julkaisi Miracleman-lehteä säännöllisen epäsäännöllisesti, piirtäjät ja painopaikat vaihtuivat, kaikkia numeroita ei meinannut Suomesta löytyä ja niin edelleen… mutta lehti kuitenkin ilmestyi, ja viimein vuonna 1989, numerossa 16, päättyi alkuperäisen kirjoittajan laatima tarina. Seitsemän vuoden jälkeen Marvelmanin kertomus oli päättynyt – ja lopputulos oli yksi huikeimmista sarjakuvista ikinä.

Nyt Miraclemanin ilmestymisestä on kulunut liki 30 vuotta, ja pitkään tätä sarjakuvan helmeä ei saanut mistään (muualta kuin käytettynä, julman kovaan hintaan). Onneksi amerikkalainen Marvel Comics onnistui muutama vuosi sitten hankkimaan teoksen oikeudet, ja tämän myötä Miracleman on taas lukijoiden ulottuvilla. On ollut suuri ilo päästä tekemään Miraclemania suomeksi, ja odotan mielenkiinnolla, mitä ihmiset sarjasta tykkäävät kun se ensi viikon aikana kirjakauppoihin saapuu! Sarja julkaistaan suomeksi kerta heitolla yksissä kansissa, joten kenenkään ei tarvitse jännätä, milloin ja missä muodossa tarinan seuraava osa ilmestyy.

...ja tältä näyttää suomalainen kokooma 2010-luvulla.

…ja tältä näyttää suomalainen kokooma 2010-luvulla.

Jos joku nyt tuumaa, että jopas se Ruokosenmäki jorisi joutavia, olisi kertonut jotakin itse sarjakuvasta – ei hätää! Lauantaina 3.9.2016 toinen sarjakuvan alkuperäisistä piirtäjistä, kunnianarvoisa herra Alan Davis, saapuu Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla kertomaan urastaan ja muistelemaan sarjan tekemistä. Siinä yhteydessä kenties puhumme myös Marvel/Miraclemanin juonesta – ja kenties kirjaan tänne blogiin juttutuokion parhaat ja olennaisimmat osuudet!

*) Sittemmin aika monet ovat ”lainailleet” Marvelmanin kuvastoa, varsinkin elokuvaohjaajat, aina Matrixista Man of Steeleen.

 

Kustannusosakeyhtiö Otava OyLike Kustannus Oy