Tintti palaa juurilleen

Tinttinayte02

…eli mustavalkoiseksi! Niinpä niin, alun perin lehtimies Tintin seikkailuista kertovat tarinat julkaistiin ensin jatkosarjoina Le Petit Vingtième –lehdessä, jonka jälkeen ne koottiin albumeiksi. Ensimmäiset yhdeksän albumiversiota olivat mustavalkoisia, ja vasta myöhemmin Hergé väritti nuo tarinat siihen asuun, jossa moderni sarjakuvayleisö ne tuntee.

Suomeksi näitä mustavalkoisia Tinttejä on julkaistu albumina vain yksi: Tintti Neuvostojen maassa, joka onkin siitä harvinainen tapaus, että siitä Hergé ei ikinä suostunut väriversiota tekemään.

LOHJENNUTKIVAkansiLR          

Nyt Otava julkaisee kaksi Tintti-albumia alkuperäisessä asussaan: seikkailut Musta saari ja Lohjennut korva löytyvät jo kaikista hyvin varustetuista kirja- ja sarjakuvakaupoista.

Ovatko kyseessä sitten vain värittömät versiot tutuista seikkailuista? Ei suinkaan! Hergé myös taittoi ja piirsi tarinat uudelleen väriversioita varten. Alkuperäisten albumien sivumäärä pyöri siinä 120 hujakoilla, ja vaikka ruuturivejä oli sivuilla yleensä vain kolme (siinä missä värialbumeissa niitä on neljä), tarinoita tiivistettiin uudelleenmuokkauksen yhteydessä jonkin verran, jotta ne mahtuivat 64 värisivuun. Näin siis alkuperäisistä kirjoista löytyy kohtauksia, jotka eivät selvinneet väriversioihin. Kuten vaikkapa allaoleva, kieltämättä tutunoloinen öinen kauhuvisio:

Tinttinayte01

Originaalin piirrosasun ja ”leikattujen” kohtausten lisäksi kovakantiset mustavalkokirjat sisältävät hienoja kokosivun värikuvia ja kääntäjä Heikki Kaukorannan laatiman uuden suomennoksen. Ero aiempiin julkaisuihin on sen verran huomattava, että tämä mustavalkoinen sarja on saanut nimekseen ”Lehtimies Tintti seikkailee”, ja myös albumien otsikot on muokattu uuteen uskoon.

Tinttivariplanssi

Upeat, ajan patinaa henkivät ”faksimile-albumit” ovat taatusti mannaa kaikille Tintin ystäville. Niitä lukiessa tuntuu kuin tutustuisi tarinoihin ensimmäistä kertaa!

Historian havinaa

Kääntäjälegenda Heikki Kaukoranta uudisti näiden Tinttien suomennoksen tarkkaan ja harkiten, ja bonuksena Tintin ystäville alla hän kertoo hieman tarkemmin eräästä Lohjenneen korvan käännökseen liittyvästä seikasta (ei sisällä juonipaljastuksia!).

Tinttinayte03

Tuohon ruutuun onkin kätkettynä iso pala ilmestymisajankohdan historiaa. – ”On ne passe pas!” (engl.: ”None shall pass” tai ”They shall not pass”, esp.: ”¡No pasarán!”). Ranskalaiskenraali Nivellen suuhun lausahdus on pantu Verdunin taistelun yhteydessä 1916. Eivätkä saksalaiset silloin päässeetkään läpi. Kun Maginot-linja rakennettiin – se valmistui pääosin 1935 – ja varustettiin miehistöllä, yhden rykmentin embleemissä oli tunnuslause ”On ne passe pas”. No, saksalaiset eivät tulleet läpi siitä vaan Hollannin ja Belgian kautta, ja maat jäivät Saksan miehittämiksi. Espanjan sisällissodassa lauseesta tuli tasavaltalaisten taisteluhuuto: Dolores Ibárruri käytti sitä puheessaan heinäkuussa 1936. Minun yksityinen otaksumani on, ettei Hergé ole sattumalta tullut panneeksi tuota huudahdusta Nuevo Ricon presidentin suuhun. L’Oreille cassée ilmestyi Le Petit Vingtièmessä 5.12.1935–25.2.1937. Huudahdus (tai tunnuslause) on ollut ilmassa ehkä Maginot-linjan yhteydessä ja varmaan yleisestikin mielikuvissa 1. maailmansodan vuoksi. Mutta erittäin todennäköisesti tuon Ibárrurin puheen takia. Ja juuri tämä kuva on jätetty pois L’Oreille casséen uudelleen piirretystä väriversiosta, joka ilmestyi 1943, saksalaisten miehitysvallan alaisessa Belgiassa.

– Heikki Kaukoranta

 

Kustannusosakeyhtiö Otava OyLike Kustannus Oy